Blogi uudessa osoitteessa

Blogini on siirtynyt uuteen osoitteeseen:

http://sumuvuori.city.fi

Vihreiden uusi Eurooppa-ohjelma

Vihreiden valtuuskunta kokoontui viime viikonloppuna ja hyväksyi puolueelle uuden Eurooppa-ohjelman.

Eurooppaa & Twitteriä

Tämä blogi siirtyy toukokuussa uuteen osoitteeseen ja päivitystahti muuttuu tiiviimmäksi, ehkä myös tekstit lyhyemmiksi. 

Tuntuu, että monen kiireisen nettisurffaajan keskittymiskyky on tekstiviestin mittainen. Ehkä siksi Twitter on niin suosittu. Luulin, että Facebook & MySpace riittäisivät verkkoyhteisöikseni, mutta kavereiden painostuksesta rantauduin myös Twitteriin.

Jos pidemmät jorinat kiinnostavat, kotisivuiltani löytyy keskiviikkona pitämäni puhe valtioneuvoston EU-selonteosta. 

Keskustelu eduskunnassa oli mielenkiintoinen. Tosin siitä nousi julkisuuteen lähinnä se, että ulkoministeri käytti sanaa ”sikamaista”.

Repeilyä puolustusrahoista

Eduskunta keskusteli tänään valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Pidin vihreiden ryhmäpuheenvuoron, jossa kävin läpi sekä ne asiat, joihin olemme tyytyväisiä (kriisinhallinnan ja erityisesti siviilikriisinhallinnan tukeminen ja laajan turvallisuuskäsityksen huomioiminen) että myös ne, johin olemme  tyytymättömiä (puolustusmäärärahat, rypäleasesopimuksen kanssa viivytteleminen ja maanpuolustuksen uudistustarpeiden sivuuttaminen).

Helsingin Sanomat uutisoi verkkosivuillaan, että ”vihreät repesivät puolustusrahoissa hallitusrintamasta”. Kyseessä on selonteon esitys kahden prosentin pysyvästä vuosittaisesta korotuksesta puolustusmäärärahoihin vuodesta 2011 lähtien. Tämä korotus tulisi normaalien inflaatiotarkistusten päälle. Keskustelussa totesin, että puolustusmenojen pysyvään kasvuun sitoutuminen taloudellisen taantuman aikana on kestämätöntä. Korotustarpeista käydään varmasti vääntöä myös seuraavissa hallitusneuvotteluissa. 

Nostin keskustelussa esiin myös maanpuolustusvelvollisuuden uudistamistarpeet, jotka on selonteossa tyystin sivuutettu, vaikka sotilaatkin puhuvat jo avoimesti siitä, että suuntaus on kohti pienempää reserviä. 

Koko puhe on luettavissa vihreiden sivuilta.

Lex Nokia -mielenosoitus tänään

”Urkintalain” eli sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamista vastustavat kansalaiset ja järjestöt osoittavat tänään mieltään klo 15 eduskuntatalon portailla. Lakiesityksen käsittely eduskunnan täysistunnossa alkaa tiistaina 24.2.

Liikenne- ja viestintävaliokunta sai mietintönsä valmiiksi 12. joulukuuta. Mietintö ja siihen liittyvät vastalauseet (myös omani, josta olen raportoinut tässä blogissa jo aiemmin) löytyvät eduskunnan asiakirjoista.

Kirjoitin Lex Nokiasta tänään Vihreiden blogiin.

Eurovaaliehdokkaaksi

Vihreiden ensimmäisten eurovaaliehdokkaiden julkistamistilaisuus pidettiin tänä aamuna Helsingin kauppatorilla. Olen yksi kahdeksasta listalle vahvistetusta nimestä. Lisää tietoa nyt nimetyistä ehdokkaista voi klikata vihreiden sivuilta.

Aion omassa kampanjassani keskittyä erityisesti kolmeen asiakokonaisuuteen, jotka ovat sosiaalisen Euroopan rakentaminen, Euroopan unionin kehittäminen siviilikriisinhallinnan suurvallaksi sekä ilmastopolitiikan suunnannäyttäjäksi.

Uskon, että EU:n niin kutsuttu legitimiteettivaje ja kansalaisten laimea kiinnostus unionin päätöksentekoa kohtaan johtuu suureksi osaksi siitä, että sosiaalisen Euroopan rakentaminen on jäänyt puolitiehen. Euroopan sisämarkkinoita on kyllä kehitetty ja kaupan esteitä poistettu, mutta hyvinvoinnin, työllisyyspolitiikan, kestävän talouden ja tasa-arvon kehittämisessä EU ei ole päässyt vielä kovin pitkälle. 

Haluan myös olla mukana kehittämässä EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kansainvälisessä kriisinhallinnassa EU:n tulee panostaa erityisesti siviilikriisinhallintaan, konfliktien ennaltaehkäisyyn ja kehitysyhteistyöhön. EU voi tulevaisuudessa olla siviilikriisinhallinnan suurvalta  samoin kuin se on kehitysyhteistyössä mitattuna maailman ykkönen.  Näen myös kehitysyhteistyön osana turvallisuuspolitiikkaa, sillä maailmanlaajuisten kehityserojen umpeen kurominen auttaa poistamaan köyhyyttä ja ympäristöongelmia, jotka luovat kasvualustaa konflikteille.  

Kotimainen keskustelumme on useimmiten melko väsähtänyttä väittelyä siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei.  Samaan aikaan EU:n turvallisuuspolitiikkaa ja kansainvälisen kriisinhallinnan rakenteita viedään vauhdilla eteenpäin. Nyt on hyvä aika keskustella turvallisuuspolitiikasta laajemmin, sillä valtioneuvoston turvallisuuspoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan keskusteltavaksi jo tässä kuussa.

Ilmastopolitiikassa EU:n on oltava suunnannäyttäjä vähentämällä päästöjä, lisäämällä energiatehokkuutta sekä parantamalla kansalaisten mahdollisuuksia liikkua ja kuluttaa ympäristöystävällisemmin. Yksi konkreettinen asia, jonka puolesta haluan erityisesti kampanjoida, on eurooppalainen raideliikenne ja Rail Baltica -ratahanke. On kerrassaan vinksahtanutta, että tällä hetkellä on halvempaa ostaa halpalentoyhtiön lento Eurooppaan, kuin vaikkapa aikuisen edestakainen Helsinki-Vaasa -junalippu – puhumattakaan kansainvälisen junaliikenteen hinnoista. Raideliikenteen on oltava kilpailukykyistä suhteessa lentämiseen. Uskon, että lähitulevaisuudessa Helsingistä voi ottaa yhdessä yössä junan Berliiniin, jos EU on valmis panostamaan raiteisiin.

Eurovaalien tekeminen valtakunnallisesti on kallista, ja vihreät tekevät niitä pienimmillä budjeteilla. Jos haluat tukea kampanjointia, sen voi tehdä vihreiden kautta täällä. 

Hyvä Anni!

Kollegani ja vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki ilmoitti tänään lähtevänsä ehdolle Vihreiden puheenjohtajaksi. Olen tyytyväinen, että Anni lopulta päätti asiasta ja ilmoitti sen hyvissä ajoin julkisuuteen.

Olin mukana tekemässä Annin puheenjohtajakampanjaa vuonna 2005 ja kannatan häntä puheenjohtajaksi myös tänä vuonna. Anni on listannut tavoitteikseen esimerkiksi vihreiden talouspoliittisen linjan kirkastamisen ja klassisen ympäristöpolitiikan terävöittämisen. Itselleni on tärkeää, että tavoitteisiin kuuluu erityisesti myös ponnistelut sosiaaliturvan uudistamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Annin blogi puheenjohtajakampanjasta on luettavissa Vihreiden sivuilla.

Vastalause Lex Nokiasta

Liikenne- ja viestintävaliokunta hyväksyi tänään mietinnön Lex Nokiasta eli sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta äänin 9-6. Esitin hallituksen esitykseen rajauksia, mutta ne kaatuivat samoin äänimäärin. Jätin vastalauseen, jonka perusteluosio alla. Eduskunta käsittelee lakiesityksen täysistunnossa vasta ensi vuoden helmikuussa.

 

VASTALAUSE

Perustelut

 

Sähköisten viestintävälineiden väärinkäyttö, esimerkiksi yrityssalaisuuksien vuotamiseen, on nykyisessä tietoyhteiskunnassa todellinen ongelma, johon pitää pyrkiä löytämään ratkaisuja. Väärinkäytösten ehkäisyssä ja selvittämisessä tulee kuitenkin mahdollisimman vähän puuttua keskeisinä perusoikeuksina pidettäviin yksityisyyden suojaan ja luottamuksellisen viestinnän suojaan. Valiokuntakäsittelyn jälkeenkin esitetty lakiuudistus ei tältä osin ole riittävän tarkkarajainen.

 

Perusoikeuksiin puututtaessa on tarkoin arvioitava saavutettavia hyötyjä suhteessa perusoikeuksien kaventamiseen. Lakiesityksen perusteluista ei käy ilmi, mitkä hyödyt puoltaisivat yhteisötilaajan oikeutta käsitellä tunnistamistietoja ”maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön” tapauksissa suhteessa siihen perusoikeuksien kaventumiseen, jonka tällainen oikeus aiheuttaa.  Lakiesityksen seurauksena aukeaa ainakin periaatteessa mahdollisuus, että tiettyjen ehtojen täyttyessä esimerkiksi talonyhtiössä, kirjastoissa ja oppilaitoksissa voidaan lain perusteella käsitellä tunnistetietoja. Muun muassa se, että tietosuojavaltuutettu voi periä yhteisötilaajalta maksun valvonnasta aiheutuvista toimenpiteistä, saattaa tosin nostaa kynnystä valvonnan laajempaan käyttöön.

 

Näin ollen on perusteltua vähintäänkin rajata lakia siten, että yhteisötilaajalle annettaisiin oikeus käsitellä viestien tunnistetietoja vain ja ainoastaan yrityssalaisuuksien vuotamistapausten selvittämiseksi. Kuten perustuslakivaliokunnan lasunnon perusteella lakiin lisättiin, yrityssalaisuuksien paljastumisen on tällöin kohdistuttava rikoslain (39/1889) 30 luvun 11§ tarkoittamiin tietoihin ja edelleen kohdistuttava lakiesityksen 13 e § mukaisesti yhteisötilaajan tai sen yhteistyökumppanin elinkeinotoiminnan kannalta keskisiin yrityssalaisuuksiin, jotka ovat merkittäviä elinkeinotoiminnan kannalta.  Yhteisötilaajan oikeus käsitellä tunnistetietoja ”maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun, viestintäverkon tai viestintäpalvelun luvattoman käytön” selvittämiseksi siis poistettaisiin. 

 

Näin rajattunakin on syytä epäillä lain toimivuutta käytännössä. On varsin epätodennäköistä, että koulutetut asiantuntijat vuotaisivat yrityssalaisuuksia työsähköpostistaan, kun käytettävissä on myös verkkopohjaisten sähköpostipalveluiden, usb-muistitikkujen ja polttavien cd-asemien kaltaisia keinoja tiedon kopimiseksi ja eteenpäin toimittamiseksi. On myös aihetta epäillä, riittävätkö pelkät tunnistetiedot esitutkintakynnyksen ylittymiseen.

 

Yrityssalaisuuksien suojaaminen voitaisiin hoitaa lisäämällä poliisin toimivaltuuksia pakkokeinolain uudistuksen yhteydessä, jolloin tunnistetietojen käsittely olisi selkeämmin laillisuusvalvonnan piirissä.

 

Johanna Sumuvuori 12.12.2008

 

Ongelma nimeltä Lex Nokia

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä olen tänä syksynä käyttänyt paljon aikaa niin kutsutun Lex Nokian eli sähköisen viestinnän tietosuojalain pohtimiseen. 

Yrityssalaisuuksien vuotaminen on todellinen ongelma, mutta Lex Nokia on ylimitoitettu keino asian ratkaisemiseksi. 

Olen suhtautunut ”urkintalakiin” kriittisesti alusta saakka. Oikeustajuni ei yksinkertaisesti pysty sulattamaan ajatusta, että yrityssalaisuuksien vuotamisen nimissä lähdettäisiin laajasti kaventamaan yksityisyyden suojaa ja kirjesalaisuutta.

Nykymuodossaan hallituksen esitys ei koske pelkästään yrityksiä ja yrityssalaisuuksien vuotamista, vaan myös muita mahdollisia yhteisötilaajia ja tietoverkkojen väärinkäytöksiä. Yhteisötilaaja voi olla esimerkiksi taloyhtiö, kirjasto, oppilaitos tai mikä tahansa organisaatio. 

En pidä lakia tarkoituksenmukaisena, koska en usko, että tunnistetietojen avulla pystyttäisiin selvittämään yrityssalaisuuksien vuotamista. Esimerkiksi Vaasan yliopiston professori Asko Lehtonen on todennut Helsingin Sanomissa (25.11.): 

”Pelkillä liikennetiedoilla eli sillä, että joku on lähettänyt jotain ulkopuoliselle, ei ole mitään rikosoikeudellista näyttöarvoa. Eihän pelkkä liikennetieto siitä, että joku on mennyt ravintolaan autolla synnytä olettamusta syyllistymisestä rattijuopumukseen.”

En myöskään usko, että kukaan järkevä ihminen lähtisi vuotamaan yrityssalaisuuksia työsähköpostistaan, kun maailma on täynnä hotmaileja ja muita yksityisessä käytössä olevia sähköpostiohjelmia. 

En voi hyväksyä lakiesitystä nykymuodossaan. Laki tulisi vähintään rajata niin, että se koskisi vain yrityssalaisuuksien vuotamista. Siihen se alun perin säädettiinkin. Kerroin asiasta tänään myös Vihreälle Langalle.

Suomen kestämätön rypäleasekanta

Tänään 3. joulukuuta yli 100 maata allekirjoittaa Oslossa rypäleaseiden kieltoa koskevan sopimuksen. Sopimuksella halutaan kieltää sellainen rypäleaseiden käyttö, tuotanto, siirtäminen ja varastointi, josta aiheutuu siviileille kohtuutonta haittaa. Rypäleaseet aiheuttavat mittavaa tuhoa etenkin siviileille vielä pitkään konfliktin jälkeen.

 

Suomi ei ole mukana allekirjoittamassa sopimusta, vaikka on ollut vielä toukokuussa Dublinin kokouksessa tukemassa rypäleaseet kieltävää ja uhrien avustukseen tähtäävää sopimusluonnosta. Suomen viivyttely asiassa on todella noloa. On selvää, ettei Suomi halua allekirjoittaa sopimusta, vaan aikoo päinvastoin jatkaa jo aloitettuja rypäleasehankintoja.

 

Pidän käsittämättömänä, että Suomi jää universaalisuuteen pyrkivässä humanitaarisessa sopimuksessa taka-alalle ja sitoo puolustustaan asetyyppiin, jonka suuri osa maista on kieltämässä humanitaarisesti kestämättömänä.

 

Kirjoitukseni Suomen rypäleaseratkaisun kestämättömyydestä julkaistiin tänään Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Kirjoitus löytyy myös kotisivuiltani.

 

Tästä alkavat säännölliset blogimerkintäni, joissa kommentoin erityisesti politiikkaa ja siihen liittyviä ilmiöitä.